Kirjoittajat, Penjami Lehto kesäkuu 22, 2017

Alaviitteitä Kesähäät-esseeseen

 

 

 

  1. Laulujen laulu, 6: 2–3.

Neito:

Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

2. William Blake (1757–1827) avioitui Catherine Boucherin (1762–1831) kanssa 18. elokuuta vuonna 1782. Aikakauden koulutuseroja naisten ja miesten välillä kuvaa se, että Catherine oli luku- ja kirjoitustaidoton. Catherine allekirjoitti vihkitodistuksen piirtämällä X:n. – Myöhemmin Blake opetti vaimonsa kirjoittamaan ja avustamaan omassa taiteellisessa työskentelyssään.

3. Treulich geführt; Morsiuskuoro – häämarssi on Richard Wagnerin (1813–1883) säveltämästä oopperasta Lohengrin (1850), joka kertoo Brabantin herttuan tyttären Elsan ja Graalin ritari Lohengrinin lyhyen rakkaustarinan. – Ahdingossa oleva neito lupautuu naimaan ritarin, jos tämä puolustaa häntä. Ritari on myöntyväinen sillä ehdolla, että Elsa ei koskaan kysy hänen nimeään tai hänen menneisyydestään. Elsa suostuu ehtoon. – Elsa ei kuitenkaan kykene pitämään omaa lupausta, ja rakkaustarina ajautuu kohtalonomaiseen päätökseensä.

4. “eläinten tasaveroinen kumppanuus” viittaa Kamasutraan (intialainen, 2000 vuotta vanha filosofis-eroottinen opaskirja), jossa miesten ja naisten seksuaalista yhteensopivuutta luokitellaan mm. peniksen (lingam) pituuden ja vaginan (joni) syvyyden mukaan. Miehet jaotellaan kolmeen ryhmään: jänis, härkä ja hevonen. Samoin naiset: peura, tamma ja norsu. Ihanteellisimmat parit ovat kokoluokitusten mukaan jänis-peura, härkä-tamma ja hevonen-norsu.

5. minttu; mentha. Alf Henrikson (1905–1995) kirjoittaa teoksessa Antiikin tarinoita (suom. Maija Westerlund, neljäs painos, 1996, WSOY):

Tästä kasvinnimestä, joka yhä on minttujen suvun nimenä, kirjoittaa Linné Pliniuksen mukaan: “Proserpina, Pluton vaimo, muutti täksi yrtiksi neitsyt Menthan, joka teki huorin hänen miehensä kanssa.”

6. jus primae noctis (lat.); ensiyön oikeus – Vallanpitäjän oikeus viedä neitsyys morsiamelta liitetään kirjallisuudessa usein keskiaikaiseen feodaalikulttuuriin. Kuitenkin laajassa mittakaavassa jo käytännön toteutuksen hankaluudenkin osalta se vaikuttaa epätodennäköiseltä tavalta, joten luultavasti kyseessä on pikemminkin valistuksen kaudella “keskiajan pimeyteen” yhdistetty myytti. Mutta ei ole poissuljettua, etteikö joissakin kulttuureissa tai alueilla tällaista veronkanto-oikeutta alueen hallitsijalla tai heimopäälliköllä olisi ollut.  – Varhaisin merkintä kirjallisuudessa löytyy yli kolme tuhatta vuotta vanhasta Gilgamesh-eepoksesta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila):

Gilgameshille, Urukin tarhan kuninkaalle,
morsiamen huntu avataan ensin.
Hän makaa tulevan vaimon,
hän ensin, sulhanen vasta sitten.

7. la mort d’amour (ransk.); dying in the saddle (engl.). – Rakastelun aiheuttama fyysinen rasitus voi joissakin ääritapauksissa olla sydämelle liikaa.

8. “Nelson thought he was coming, but he was going.” – Tammikuussa 1979 Yhdysvaltojen entinen varapresidentti ja Rockefellerin vaikutusvaltaiseen sukuun kuulunut Nelson Rockefeller kuoli sydänkohtaukseen. 70-vuotiaan Rockefellerin seurassa myöhäistä iltaa yksityisasunnossa vietti hänen 26-vuotias sihteerinsä Megan Marshack. Rockefellerin perheen vaitonaisuus tapahtumasta ja monet olosuhteisiin liittyneet seikat ovat alleviivanneet kuolinsyyn ilmeisyyttä.

9. sininen: viattomuuden ja uskollisuuden symboli, Neitsyt Marian väri

10. Toinen säkeistö Edgar Allan Poen runosta Annabel Lee:

I was a child and she was a child,
In this kingdom by the sea,
But we loved with a love that was more than love—
I and my Annabel Lee—
With a love that the wingèd seraphs of Heaven
Coveted her and me.

11. Edgar Allan Poe (1809–1849) oli 26-vuotias mennessään naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin (1822–1847) kanssa. Elämäkerroissa ja artikkeleissa usein viitataan siihen, että pariskunta luultavasti ainakin avioliiton alkuaikoina eli “kuin veli ja sisko”.

12. Vladimir Nabokov (1899–1977) kirjoitti romaaniaan Lolita (1955) työnimellä Kingdom by the Sea. Romaanin päähenkilö Humbert Humbert on lapsuudessaan ollut rakastunut tyttöön nimeltä Annabel Leigh, joka kuoli nuorena. Mahdollisesti siitä kokemuksesta hänelle on jäänyt pakkomielle varhaisteini-ikäisiin tyttöihin. – Viittaus Edgar Allan Poen runoon Annabel Lee on ilmeinen.

13. Asheham House – tai lyhyemmin Asham. –  “Kummitustalo”, jossa Virginia ja Leonard Woolf asuivat ja jossa he myös viettivät hääyönsä 10. elokuuta vuonna 1912. Talossa saattoi öisin kuulua ääniä kellarista ja ullakolta – aivan kuin kahden ihmisen askelia, kuiskauksia ja huokauksia, ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään. Asham inspiroi Virginia Woolfin kirjoittamaan novellin A Haunted House, joka alkaa: “Whatever hour you woke there was a door shutting. From room to room they went, hand in hand, lifting here,  opening there, making sure – a ghostly couple.” (lähde: Julia Briggs, Virginia Woolf – An Inner Life, 2005)

14. Mary Shelleyn (1797–1851) äiti oli Mary Wollstonecraft (1759–1797), Ranskan vallankumouksen aatteiden kannattaja, joka vaati yhtäläisiä oikeuksia naisille ja miehille. Hänen teoksensa Naisten oikeuksien puolustus julkaistiin vuonna 1792. – Mary Wollstonecraft kuoli pian tyttärensä Maryn syntymän jälkeen. Wollstonecraftin ajatukset ja kirjoitukset ovat vaikuttaneet Mary Shelleyn tuotantoon.

15. Pieter Lastman (n.1583 – 1633), Saaran ja Tobiaan hääyö. Maalaus perustuu Apokryfikirjojen Tobitin kirjaan, kertomukseen Tobitin pojan Tobiaan naimisiinmenosta Saaran kanssa. Saara on ollut seitsemän kertaa naimisissa, mutta pysynyt neitsyenä, sillä demoni Asmodeus on surmannut jokaisen sulhasen – ja aina hääyönä. – Tobias tapaa ihmisen hahmon ottaneen enkelin, Rafaelin.  Rafael neuvoo Tobiasta menemään Saaran kanssa naimisiin ja ajamaan demonin pois polttamalla kalan sydämen ja maksan. – Lastmanin maalauksessa Saara odottaa vuoteessa sulhastaan rinnat jo paljastettuina, samalla kun tämä polttaa kalan sisäelimiä astiassa. Astiasta nousevassa savussa Rafael pitää demonia aisoissa.

16. Antonio de Torquemadan teoksessa Jardín de flores curiosas (1570) – Omituisten kukkien puutarha – kerrotaan naisesta, joka selviää haaksirikosta ja rantautuu tuntemattomalle seudulle. Siellä hän elää apinoiden parissa ja synnyttää kaksi lasta apinaurokselle – jouduttuaan antautumaan tämän puolisoksi vasten tahtoaan. Muutaman vuoden kuluttua ohi kulkee laiva, ja nainen saa kiinnitettyä merimiesten huomion itseensä. Hänet haetaan laivaan – mutta suuttuneet apinat hukuttavat hänen jälkikasvunsa. – Legendasta löytyy erilaisia muunnelmia, mm. sellaisia, joissa haaksirikkoutunut on mies, joka saa jälkeläisiä apinanaaraan kanssa. Tarinaa apinoiden joukossa eläneestä haaksirikkoutuneesta onkin arveltu mahdolliseksi kimmokkeeksi Tarzan-kirjojen syntyyn.

17. Kerrotaan, että elokuvan tuottaja lupasi näyttelijätär Fay Wraylle (1907–2004), että tämä pääsisi työskentelemään tumman, Hollywoodin pisimmän miesnäyttelijän kanssa. – Tumma, pitkä kaveri paljastui sittemmin jättiläisgorillaksi. Ja Wraysta tuli ikonisen klassikkoelokuvan King Kong (1933) hirviön morsian.

18. King Kong -elokuvan viimeiset repliikit:

– Police Lieutenant: Well, Denham, the airplanes got him.
– Carl Denham: Oh no, it wasn’t the airplanes. It was beauty killed the beast.

19. dendrofilia; henkilö ihastuu tai rakastuu puihin – voi viitata myös puista kiihottumiseen tai jopa puihin liittyvään seksuaaliseen kanssakäymiseen.

20. Olga Tokarczukin romaanissa Alku ja muut ajat kerrotaan Tähkä-nimisestä naisesta, jonka asuttaman mökin edustalla kasvava väinönputki ottaa miehen hahmon – ja sitten (suom. Tapani Kärkkäinen, Otava, 2007):

He menivät makuulle lattialle ja hankasivat itseään toisiaan vasten kuin heinät. Sitten väinonputki istutti Tähkän reisilleen ja juurtui häneen rytmikkäästi, aina vain syvemmälle, ja lävisti koko hänen ruumiinsa, tunkeutui hänen sisimpiin sopukoihinsa asti ja joi hänen mehuaan. Se joi hänestä aamuun asti, kunnes taivas muuttui harmaaksi ja linnut alkoivat laulaa. Silloin väinönputki värähti, sen kova ruumis kuoli, se muuttui liikkumattomaksi kuin puu. Kukat kahahtelivat ja Tähkän alastomalle, uupuneelle ruumiille putoili kuivia, pistäviä siemeniä. Sitten vaaleahiuksinen nuorukainen palasi takaisin talon eteen, ja Tähkä nyppi tuoksuvia siemeniä hiuksistaan koko päivän.

21. he’s-at-homes – Yhdysvaltojen rannikolla, Massachusettsin edustalla oleva saari, Nantucket, oli aikoinaan koko maailman valaanpyynnin keskus. Termi viittaa omatekoisiin, valaanluusta veistettyihin dildoihin, joita jopa vuosia kestäville valaanpyyntimatkoille lähtevät miehet tarinoiden mukaan tekivät vaimoilleen lohduksi yksinäisyyteen.

22. A Dangerous Method (2011) on hyvä esimerkki elokuvasta, jossa avioliiton ulkopuolinen suhde romantisoidaan ja dramatisoidaan. Vaikka Carl Jungin (1875–1961) ja Sabina Spielreinin (1885–1942) välille kehkeytyi romanssi, perustuvat elokuvassa esille tuodut viitteet seksuaaliseen kanssakäymisen sadomasokistiseen luonteeseen lähinnä Spielreinin potilaskertomukseen. Ollessaan mielenterveysongelmiensa takia hoidettavana – myös Jungin potilaana – Spielrein kertoi masokistisista fantasioistaan. Se, millainen Jungin ja Spielreinin välinen suhde luonteentaa varsinaisesti oli, jää lopulta arvailujen varaan.

23. Romaanissa kerrotaan, että Emma Bovary olisi halunnut mennä naimisiin yöllä, kynttilänvalossa. – Gustave Flaubertin (1821–1880) romaani Rouva Bovary julkaistiin vuonna 1857.

24. Lucia di Lammermoor Gaetano Donitzettin (1797–1848) säveltämä ooppera (1835). Ooppera perustuu Walter Scottin (1771–1832) Skotlannin nummille sijoittuvaan, traagisesta rakkaudesta kertovaan goottihenkiseen romaaniin Lammermoorin morsian (1819).

25. Emma Bovary käy katsomassa Lucia di Lammermoorin esitystä, mutta hän ei jaksa seurata oopperaa aivan loppuun. Voimakkaiden eläytymisten virrassa hän on altis tunteilleen, ja niinpä hänen huomionsa kiintyy vanhaan tuttavaan. Emma lähtee kesken näytöksen, juuri kun Lucyn hulluuskohtaus alkaa näyttämöllä. – Romanttisen rakkauden antikliimaksi jää näkemättä, Emma ikään kuin kääntää selkänsä tosiasioille. Valitettavasti onneton loppu on myöhemmin Emmaa itseäänkin vastassa.

26. William Shakespeare, Juhannusyön uni, katkelma ensimmäisestä näytöksestä (suom. Matti Rossi, 2005, WSOY):

Ei silmin katso Rakkaus, sen luotain tunne on,
ja siksi taide sokeaksi kuvaa Cupidon.
Ei järki Rakkautta ohjaa, se kiitää mieltä vailla;
silmiä ei ole, mutta siivet on, ja hurja kiire aina.

27. Beatricen viimeinen hymy – Säkeiden irrottaminen kokonaisuudesta ei oikein tee oikeutta sille surulle ja menetykselle, mikä koettelee kertojaa kun tämä näkee helvetin ja kiirastulen läpi taivallettuaan rakastettunsa hymyn viimeisen kerran. Jorge Luis Borges (1899–1986) on kirjoittanut aiheesta esseen, La última sonrisa de Beatriz (englanniksi Beatrice’s Last Smile, kokoelmassa The Total Library, Non-Fiction 1922–1986, Penguin Books, 2001). Siinä hän kirjoittaa Danten (1265–1321) runoelman kolmannesta osasta, Paratiisista, löytyvästä kohtauksesta:

“My intention is to comment on the most moving lines literature has achieved. They form part of Canto XXXI of the Paradiso, and although they are well known, no one seems to have discerned the weight of sorrow that is in them; no one has fully heard them.”

 

 

 

Jaa tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *